Ozizta poztia Z!

Huomio!

(KUVAT MYOHEMMIN)

Tasmania on poltettu maailmankartalle ja olen iloinen etta tuli tamakin saari nahtya. No ensinnakin duunit hoidettiin pois alta ja kirsikat on tuttuja nyt.

Farmari hommista kirsikat on kuulemma parhaimmasta paasta ja nain ollen sielta myos tienaa suht kohtuullisen killan, riippuen hyvin pitkalti omasta motivaatiosta seka nopeudesta. Kaikille siis tiedoksi etta nopeimmat tianasivat 300-400 dollaria pva, nama tallaiset oliot siis kiertavat farmeja ja nakuttavat kukkaron nyorit pinkeiksi jonka jalkeen onkin helppo taas surffailla pari kuukautta haiden seassa aurinkorasvaa pakaroille hieroen. Porukka farmilla oli mukvaa ja lepposaa joten kaikki tuli toimeen. Suomalaisista tutuista A&H paineli duunien paatyttya Kaakkoiseen-Aasiaan ja vanha reissuparta Ville jai meidan kanssa parustamaan uutta kokoonpanoa. Ostettiin myos ihan ikioma auto tulevia retkia varten.

Tottatosiaan retkikuntamme koki hieman muutoksia kun kirsikkafarmilta poistuttiin. 2 autoa lahti kiertamaan Tasmaniaa, auto 80' ja 90'.

80-luku katki sisalleen niin sanotun tiedustelu-valmistelu osaston. Kartat, Suunnistus ja asioista perilla olo kuului meille.

90-luku taas piti sisallaan niin kutsutun tuho-osaston. Tiedottomuus, ihmettely ja yleinen pihalla olo sisaltyi heidan paiva puuhiin.

Nailla siis mentiin. Yhteensa meita oli 8 immeista ja 5 eri kansallisuutta (FIN,FRA,ITA,CAN,USA). Matkaa taitettiin 1500km ympari Tasia noin kahden viikon ajan.

Ensimmainen kohde oli Bruunin saari johon paasee katevasti lautalla Hobartin etela-puolelta. Miltei koko saari on national parkkia mika taas takaa komiat maisemat. Hienoimmat rannat tuli nahtya taalla, myoskaan turisteja ei ollut liiaksi. 

Hieman kommelluksiakin sattui paikallisten sheriffien eli rangerien kanssa. Ensinnakaan meilla ei ollut passia minka tarvitsee jos haluaa kansallispuistoon. Syotiin paivallista aivan kansallispuiston rajalla kun rangerit tulivat tivaamaan lupalappua, sanottiin etta aijaa eihan me sitten sinne menna jos se maksaa, kiitos tiedosta herra sherif. Ottivat kuvat autoista ja kovistelivat jotain passista ja ilmoittivat etta saarella on vain yksi ilmainen leiripaikka, ok. No mehan oltiin siis jo kayty maksullisella alueella joten poistuttiin paivallisen jalkeen. Yoksi ei kuitenkaan jaksettu menna talle ainoalle ilmaiselle paikalle joten leiriydyttiin yhdelle naista rannoista. Aamulla heratys sitten tapahtuikin taman kivan herra sheriffin toimesta ja uhkana oli 500 dollarin sakko per hanuri. Hetken jaksoi meuhkata ja oltiin tyhmaa turistia huulipyoreana vaikka saannot olikin selvat. Ei saatu sakkoja mutta 24 tunnin paasykielto kaikkiin Tasmanian kansallispuistoihin ja karkoitus talta niin kauniilta Bruunin saarelta, hei hei!

Ei kirpassu paljoon koska oltiin ehditty nahda saari jokapuolelt jo, matka jatku takas Hobartiin josta lisaa camping ruokaa ja Hyndain keula kohti Ita-rannikkoa. Itaranta Tasmaniassa tarjoaa paljon hienoja mestoja pitkinpoikin joten ajettiin alhaalt ylos pysahtyen siel taal. Ilmaiset (luvalliset) telttapaikat loytyi helposti hankkimamme camps 6 kirjasen sivuja plaraillen. Wineglass bay ja bay of fires olivat molemmat makeita mutta kylla tossa on muitakin hienoja rantsuja yms. matkalla. Huomattiin myos yhtena paivana etta pystytaan meidan farmari Hyndailla kulkemaan myos 4-veto offroad autoille takoitettuja teita, jokseenkin vaikea kulkuistahan se on ja auto meinaa hajota palasiksi mutta hitaasti keskella metsaa pystytaan menemaan. Taman kokemuksen jalkeen katsottiin kuitenkin paremmaksi pysya paateilla. 

Rannikon jalkeen tarvitiin vaihtelua joten paan sisainen GPS ladattiin vuoristo kartalla, suuntana Kehto vuoret. Mutkateita ylos alas pari paivaa ajellen ja oltiin vuoren juurella. Reppuniskaan ja sinne hieman papuja ym. helppoa safkaa, oli aika valloittaa ensimmainen vuori Tasmaniassa. Hienoja maisemia ja mukavan kelin tarjosi cradlemountain. Yovyttiin pikku majassa johon voi majoittua polun varrella. Seuraavan paivan vuoren ympari haikkailu ja takas basecamppiin eli autolle. Suihku ois kiva kuului monen suusta joten koitettiin sellainen etsia. Sheffieldin pikkukylan visitor centteri tarjosi meilla ilmasen suihku tilan, ah, loistavuutta! Munat pestyna ja murkinaa mukana matkattiin lahemmas Devonporttia josta olis parin paivan sisalla tarkoitus napata botzki takas mainlandille eli myllyburoon. 

Campiteltiin siel taal jarvien rannoil ja paivisin teho-iskuja kaupunkiin hoitamaan bisneksii. Jenkki ja Kanukki olivat saaneet tyotarjouksen Lahi-Idasta joten heilla riitti sahkoposti tsekkailua taman tuost. Hyva meiniki jatkui seurueessamme pitkin reissun ja vimonen yo nukuttiin autoissa parkkipaikalla aivan terminaalin vieressa. Aamulla laiva alle ja 9 tuntia pitkin merta Suomalais valmisteisella Spirit of Tasmania 1:lla. Katottiin ilmais leffoja laivas joten yheksa timmaa sujahti nopeest. Jenkki ja Kankki jaivat Melbourneen ja spagetti pojat kans, mut hetkeksi vaan. Corsikan poika Timi hyppas meidan kyytiin ja aloitettiin matka kohti Great ocean roadia. Italian pojat tuli parinpaivan takaa ajolla messiin ja toivat perkeleet myos 3 Bellaa mukanaan. Taas oli osasto hieman vaihtunut mutta kaikilla oli sama maaranpaa, Adelaiden mijoona kaupunki etelaisessa kengurumaassa. 

Taitettiin tama 1000km matka 3 paivassa ja voin sanoa etta ensimmaiset 350km oli ihan mukava ajaa (great ocean road) mutta loput 7 hunttia oli aika puuduttavaa suoraa suoran peraan, voi vain toivoo et mutkis heraa...

Nyt siis kotina teltta 65km Adelaiden keskustasta Pohjoiseen jossa eletaan ainakin aluksi kunnes loytyy toita ja tienataan taas niita miljardeja pankkitilille. Voi hetki menna. Tama on siis suunnitelma nyt, huomenna se voi olla toinen... 

Se toisen vuoden viisumi pitas mun ja Vn nyt oikeesti hankkia, meilla menee vanhaksi tama ensimmainen ja laittomasti ei viitsis maassa olla, vai viitsisko, etsa viitsisitsa? 

Plan beena mulla on halpa lento Vietnamiin josta voin hankkia viisumin netinkautta tanne uudestaan. Katotaa.

Sellasii tanne taas, mitas siella missa liet menee? Kesa kohtaa kohta Euroopan pallonpuolen joten tanne se tarkoittaa talvea. Seuraavaa kertaan taas ystavat ja tutut, Ciao!

EXTRA POSTI:

Viime postauksesta on jo helvatasti aikaa ja kaikkea on tapahtunnu talla valilla. Jostain syysta en ole saanut postattua tota ylempaa tekstia yhtaan taman aikaisemmin joten tasta tulee vahan niinku tupla paivitys.

Adelaidessa koitettiin siis tyonhakua about 4 paivaa mutta tajuttiin etta meita on 9 ja autoja vain kaksi. Jos joku siis saa tyon keskustasta, toinen pohjoispuolelta ja yksi onneton viella 36km kaupungista itaan niin lirissa ollaan. Oishan toikin toki onnistunut mutta silloin ihanat ystavamme olisi ollut siella taalla pitkin poikin ja vain jotkut olisi saanut auton kayttoon + Adelaiden duunitilanne haiskahti pahasti festarilliselta bajamajalta...

Paadyttiin muutaman paivan kaupunki tsekkailun jalkeen toteuttamaan suunnitelma Beeta. Varasuunnitelma oli noin 500km paassa sijaitseva Swan Hill ja tarkemmin siella oleva caravan park josta tiedustelu tietojeni mukaan loytyy farmiduuneja reissareille, tyon valittajana on itse caravan mestan omistaja. Tankkitayteen ja kohti Victorian osavaltiota parempia duuni sitsueissoneita silmallapitaen. 

Reitin varrelle osuu myos pahamaineinen Milduran kaupunki jossa olin siis elanyt jo 3,5kk viimevuonna. Monilla meista on siella edelleen tuttuja joten paatettiin kayda heittamassa morot,teret ja yla viitoiset heille. Swan Hillissa loydettiin oikea mesta ja kysyttiin tyo tilannetta, se ol kacca. Mietittiin taas tovi etta mits tehtais. Kaikilla oli hieman eri tilanne rahallisesti, aikataulullisesti seka viisumitkin oli tietty eri aikaan umpeutumassa. Minun ja Vn viisumit menossa umpeen 2 viikon sisalla, jotain on tehtava viella tanaan! V otti ja hankki toisenvuoden viisumin ja itse paadyin katselemaan lentoja Aasiaan jossa ajattelin hieman mietiskella ja pohdiskella elamaa, jalleen. En varannut lentoja viella ja pistin myos hieman kyselyita Euroopan puolelle duuneista.

Onni tuli taas ja potkaisi ainakin osaa meista oikein isolla forcella, nimittain visiitti Mildurassa ja vanhalla tyonantajalla oli minulle ja Samulle onnekas. 

He soittivat ja pyysivat toimistolle kaantymaan tarjoten meille duunia Viinitehtaalta, ei siis vanhasta paikasta pullotustehtaalla vaan isolle viininvalmistus tehtaalle. Kysyivat etta pelkaatteko korkeita paikkoja ja milloin voitte aloittaa, vastaukset; Ei ja Huomenna!

Aamusta tehtaalle ja turvakoulutus jonka jalkeen hieman opastusta ja ihmettelya etta mita taalla tehdaan. Talla hetkella ollaan siis duuni pari ja meidan vastuulla on noin 700 erikokoista tankkia ja niihin dryice:n lisays (lapataan ohjeitten mukaan lunta tupaan noihin tankkeihin). Muitakin hommia on ja niista kerron ehkapa myohemmin lisaa kun saadaan hommasta kunnolla koppi. Kopista puheen ollen, asutaan luxus majassa taalla, tama tarkoittaa caravan parkkia ja pienta capiinia siella. 

Ainakin hetki sisatiloissa 8 viikon telttamajoituksen jalkeen. Varmaan siirrytaan telttoihin kohtapuolin ihan vaan halvemman olojen vuoksi ja ei tossa teltassa nyt niin huono ole asustella jos keittio ja suihku loytyy pihalta siita vieresta...

Huhhuh, siina siis lisaposti ja pahoittelen etta en ole mitaan aikaisemmin ehtinyt riimitella mutta Australia on maailman suurin kehitysmaa.

ps. Paatin nyt siis jaada tutkimaan kengurumaata viella toiseksi vuodeksi. En tieda missa taalla mutta nyt ainakin ihanan tutussa ja mukavassa Mildurassa jalleen kerran, tulkaa visiitille jos ette muuta keksi siella.