Rassukka kesti!

Ciao!

Ferrari on kerannyt n. 5300km mittariin ja matka on menny hyvin. Matkahan alkoi lauttamatkalla Helsingista Tallinnaan josta suunnattiin tankkauksen jalkeen via balticalle (E67). Paukutimme tata tieta aina Latviaan ja siita Liettuaaan kohti Puolaa. Rigassa ajeltiin totuttuun tapaan jollain tehdas alueella noin puolituntia mutta oikea tie loyty pikku kierto ajelun paatteeksi. Liettuassa etsittiin yo paikkaa jonkin aikaa kun pimeys paasi yllattamaan. Yovyttiin autossa jonkun huoltoaseman rekkaparkissa. Hieman vilakka yo mutta unta saatiin. 

Puolassa ajettiin vain hetki E67 tieta, vaihdettiin se hieman pienempaan tiehen numero 19. Se kulki hieman enemman idassa Valko-Venajan rajan tuntumassa. No, kuinkas kavikaan. Kartturit otti pikku tirsat ja kuski paatti ajaa takaisin pohjoiseen, kohti Valko-Venajaa. Herasin ja koitin paikantaa meita kartalta. Ihmettelin myos todella pitkaa rekka jonoa, rajan tiesin kulkevan lahella mutta oliko tassa muka ylitys paikka? Aha, kuski valitsi oikean tien mutta pohjoiseen eika etelaan kuten olisi kuulunut. Ei hataa. Olimme jo melkein VV raja puomeilla kun kaannyttiin takaisin. 

Tie 19 oli hyva valinta silla se kulki pikku kylien lavitse ja maisematkin oli paremmat. Slovakiaan paadyimme itaiselta ylityspaikalta kohti Kosicea. Slovakia olisi ollut nopeasti ylitetty mutta ajoimme maan lavitse idasta lanteen. Mukavaa pienempaa tieta taas missa oli ihmeteltavaa matkalla. Pohjoisessa olisi mennyt kylla moottoritie, mutta kun siella mennaan niin kauhean lujaa.

Slovakiasta Unkariin rajan yli pienempaa tieta kohti Balaton jarvea. Iso jarvi kyseessa ja odotimme hienoja maisemia seka mukavaa paikkaa pitaa leiria pari paivaa. Pettymys. Pohjois puolella tutkittiin ja ajeltiin mutta rannat olivat taynna mokkeja, lomakylia taikka asuntoja. Ei siis asiaa ranta majoitukseen meidan tutkinnan perusteella. Turismi kausihan ei ollut paalla ja moni paikka olikin kiinni mutta korkeat aidat sun muut piti tunkeilijat loitolla. Hetken ajon paassa lannessa olikin jo mukavia maisemia, pikkukylia seka linnoja kukkuloiden paalla. Taalla ne ritarit on joskus heilunna 20 kilosten miekkojensa kanssa koittaen saada prinsessan ja puoli valta kuntaa. Meilla ei ollut miekkoja. 

Unkarista paasee Sloveniaan hauskasta paikasta, silla tuossahan on Itavalta, Kroatia, Slovenia ja Unkari yhdistaneet nurkkansa. No paastiin oikealta tielta ja Sloveniaan. 

Tankattiin heti rajalla ja ostettiin evasta. Kappas, vaikka rajalla ei yleensa pysayteta niin jostain oli huomio herannyt. Kun paastiin vain muutama kilometri niin polizei pamahti edelle ja vilkutti hienoa valoa takalasissa "Stop" "Follow me". Tama auto lahti peraamme tien haarasta jossa se oli pysahdyksissa, aivan kuin odottaen meita. Pysahdyttiin huoltsikalle. Kysyivat passit seka auton paperit. Toinen meni autoon napyttelemaan tietoja koneelle ja tarkasti siten sielta oliko mitaan hamaraa tiedoissa. Toinen nuuski auton ja reput. Mitaan eivat loytaneet vaikka kuinka kaivoivat. Ilmeisesti meista ei ollut mainintaa myoskaan Interpolin tiedoissa, silla paastivat menemaan. Eivat olleet siis perus kyttia vaan jotain raja poliiseja, silla etsivat jotain laitonta meidan tavaroista, ajoivat myos siviiliautoa ja pukeutuivat siviileihin, kayttaen viela hienoja aurinkolaseja.

Ferrarin nokka kohti Pohjoista Italian rajaa. 

Aamu auringon noustessa herattiin ja suuntasimme kohti alppeja. Hieman jannitti etta mitka kelit ylhaalla on, silla eihan meidan ressukassa ollut kuin kuluneet kesa renkaat. Kelit kuitenkin suosi ja aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta, loistavaa.

Toinen toistaan hienommat maisemat, seka todella mutkainen tie piti meidat valppaina. Pikku kylien talot on koristeltu toinen toistaan hienommin kukilla, maalauksilla tai ajan patinalla.

Evaita oli kiva syoda kun miltei 4000m huiput ovat ymparilla. Ylos alas meni tiet ja koko paiva ajeltiin valilla pysahtyen ottamaan kuvia ja jaloittelemaan. Taalla myos auto paasi koetukselle kunnolla. Tata reittia paadyimme Garda jarvelle, jossa vietimme yon. Aamulla pyyhe olalle ja jarveen pulahtamaan.

Brescian kaupunki on tassa ihan lahistolla, ja siella myos auton leposija. Loysimme kuin loysimmekin oikean paikan ja Janin sukulaiset. Turistiin emannan kanssa niita naita ja tulihan se isantakin kotiin kun toista paasi. Hieman osasivat enkkua, isannan kanssa keskusteltiin lahinna googlen kaantajan avulla. Illalla saatiin kunnon Italialainen illallinen, ja teki hyvaa syoda jotain lamminta.

Mietimme etta mitas sit? Olemme perilla, mutta aikaa on ja auto kestannyt paremmin kuin hyvin. Tulimme tulokseen, etta nukutaan yo taalla kun siihen oli mahdollisuus, ja aamulla takaisin baanalle. Otimme keulan kohti San Marinoa, kaapiovaltiota keski Italiassa. San Marino sijaitsee kukkulalla ja ajeltiin siella illan suussa ympyraa valilla poiketen takaisin Italian puolelle. Yo paikkaa hakiessa ajeltiin vaikka mita karrypolkuja, mutta lopulta parkki loytyi. Kasitimme etta tassa saa yopya kun oli joku karavaanari kuvakin. No ei muutaku unta palloon. Uni tuli nopeasti mutta noin kello 3 yolla herasimme pariin kovaan kolaukseen. Ulkoa hahmoittui valoa ja avattiin ikkuna. Polizia. No yllatys. San Marinon jepet oli tullu tarkastamaan etta ketas taalla on. Passit ja paperit esille, pikku kuulustelu etta mita mielessa ym. Toivottivat hyvat yot ja nukuttiin viella hetki. Tama ei siis ollut eka kerta kun meita ihmetellaan. Samana paivana jo aikaisemmin meidat pysaytti poliisi Bolognan kaupungin keskustassa kun koitettiin tieta etsia. Italiassa onkin kuulemma ongelma kiertelioista jotka sitten ilmeisesti hairitsevat/ryostelevat ym. Naita kiertelioita he etsivat ja haluavat karkoittaa.

Aamusta pikku ajelu ja todettiin, etta kylla pohjoisen vuoristomaisemat olivat enemman meille, kohti vuoria. Olihan se kivempaa ajella vuorten rinteilla ja solissa. Kierrettiin vuoria ja ihasteltiin jarvia. Eraana aamuna tutkiessani karttaa huomasin, etta eihan tasta on matka eika mikaan Liechteiniin (FL). Matkalla sinne ylittaessamme vuoria ja alaspain mentaessa tuli problem, jarrut havisi! Ei mitaan hataa. Auto pientareelle ja seis, jarrut haisi aika hyvin ja savu nousi etu koteloista. Oli siis tauon paikka. Syotiin omenoita joita oltiin ostettu 5kg tienvarsimummolta edellisena paivana, samalta mummolta ostettiin kanssa 8 rasiaa mansikoita, nam nam. Jarrut leppy ja matka jatkui.

Eipa tuossa kaapiovaltiossa paljon nakemista ollut, mutta tulipahan kaytya. Takaisin Italiaan. Ainiin, tuonne Lishensteiniin ajettiin siis Sweitsin kautta ja yllatys yllatys, taas paastiin rajalla tutkittavaksi. Auto halliin ja reput auki. Sama toistui kun tultiin iltapaivalla takaisin Italiaan. Kyselya ja romujen tutkintaa. Tyotaan tekevat ja ehka naytetaan hieman poikkeavalta ryhmalta, tiia tuosta.

Nyt on seikkailtu taalla Euroopassa hetki ja auto on kestannyt. Olemme siis nukkunut autossa koko ajan paitsi tuo 1 yo J sukulaisilla, hyvin on toiminnut. Autohan on pieni, mutta sitakin rumempi. Koska emme ottaneet retkikeitinta mukaan olemme syonneet lahinna omenoita seka leipaa. Auto on hyva taalla kun paasee mihin haluaa, mutta toisaalta myos riesa kun ei aina tieda minne sen voi jattaa, tai hajoaako se milloin alle.

Kohta suuntana Malesia ja tuttu KL. Siita eteenpain ei ole mitaan kiveen hakattua ja saas nahda mihin paadytaan. Huhhuh, tulipas paljon tekstia.