Adios Amebas!
Noin 7 tuntia niin ferrari starttaa kohti kotimaataan.
Reput on paketoitu ja loput romut heitetty taas kierratys laatikkoon taikka myyty. Sukulaisille heitetty morot ja osalle kavereistakin.
Omalta osalta matkakuumeilu on pahasti taas paalla ja piti taalla taas kayda toteamassa etta reppuselassa olen onnellisimmillaan. En valita, Suomessa on kaikki hyvin ja kait tannekkin voisi asettautua mutta syyta ei tahan viella ole... Maailma kutsuu!
Lahtokohdiltaan verraten viime reissuun tama tuntuu helpommalta, osaa jo hieman odottaa mita on tulossa, tosin yritan sen valttaa, muuten tylsistyn. Kyllahan siella on viella niin pirusti nahtavaa KAasiassa mutta nyt jotkut tavat ovat jo siis mielessa.
Oi, kaikki ne uudet paikat, ihmiset ja fiilikset! Taman takia ihmiset kait matkustavat... Nakeakseen uutta, kokeakseen uusia ihmeellisyyksia ja tavatakseen monen moista tarinankertojaa.
On siis aika lahtea kirjoittamaan omaa tarinaa.
Seuraava posti tuleekin siis reissun paalta tuttuun tapaan "joskus".
Hei hei ja kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti