Huomio!
(KUVAT MYOHEMMIN)
Farmari hommista kirsikat on kuulemma
parhaimmasta paasta ja nain ollen sielta myos tienaa suht kohtuullisen killan,
riippuen hyvin pitkalti omasta motivaatiosta seka nopeudesta. Kaikille siis
tiedoksi etta nopeimmat tianasivat 300-400 dollaria pva, nama tallaiset oliot
siis kiertavat farmeja ja nakuttavat kukkaron nyorit pinkeiksi jonka jalkeen
onkin helppo taas surffailla pari kuukautta haiden seassa aurinkorasvaa
pakaroille hieroen. Porukka farmilla oli mukvaa ja lepposaa joten kaikki tuli
toimeen. Suomalaisista tutuista A&H paineli duunien paatyttya
Kaakkoiseen-Aasiaan ja vanha reissuparta Ville jai meidan kanssa parustamaan
uutta kokoonpanoa. Ostettiin myos ihan ikioma auto tulevia retkia varten.
Tottatosiaan retkikuntamme koki hieman
muutoksia kun kirsikkafarmilta poistuttiin. 2 autoa lahti kiertamaan Tasmaniaa,
auto 80' ja 90'.
80-luku katki sisalleen niin sanotun
tiedustelu-valmistelu osaston. Kartat, Suunnistus ja asioista perilla olo
kuului meille.
90-luku taas piti sisallaan niin kutsutun
tuho-osaston. Tiedottomuus, ihmettely ja yleinen pihalla olo sisaltyi heidan
paiva puuhiin.
Nailla siis mentiin. Yhteensa meita oli 8
immeista ja 5 eri kansallisuutta (FIN,FRA,ITA,CAN,USA). Matkaa taitettiin
1500km ympari Tasia noin kahden viikon ajan.
Ensimmainen kohde oli Bruunin saari johon
paasee katevasti lautalla Hobartin etela-puolelta. Miltei koko saari on
national parkkia mika taas takaa komiat maisemat. Hienoimmat rannat tuli nahtya
taalla, myoskaan turisteja ei ollut liiaksi.
Hieman kommelluksiakin sattui
paikallisten sheriffien eli rangerien kanssa. Ensinnakaan meilla ei ollut
passia minka tarvitsee jos haluaa kansallispuistoon. Syotiin paivallista aivan
kansallispuiston rajalla kun rangerit tulivat tivaamaan lupalappua, sanottiin
etta aijaa eihan me sitten sinne menna jos se maksaa, kiitos tiedosta herra
sherif. Ottivat kuvat autoista ja kovistelivat jotain passista ja ilmoittivat
etta saarella on vain yksi ilmainen leiripaikka, ok. No mehan oltiin siis jo
kayty maksullisella alueella joten poistuttiin paivallisen jalkeen. Yoksi ei
kuitenkaan jaksettu menna talle ainoalle ilmaiselle paikalle joten
leiriydyttiin yhdelle naista rannoista. Aamulla heratys sitten tapahtuikin taman
kivan herra sheriffin toimesta ja uhkana oli 500 dollarin sakko per hanuri. Hetken
jaksoi meuhkata ja oltiin tyhmaa turistia huulipyoreana vaikka saannot olikin
selvat. Ei saatu sakkoja mutta 24 tunnin paasykielto kaikkiin Tasmanian
kansallispuistoihin ja karkoitus talta niin kauniilta Bruunin saarelta, hei
hei!
Ei kirpassu paljoon koska oltiin ehditty
nahda saari jokapuolelt jo, matka jatku takas Hobartiin josta lisaa camping
ruokaa ja Hyndain keula kohti Ita-rannikkoa. Itaranta Tasmaniassa tarjoaa
paljon hienoja mestoja pitkinpoikin joten ajettiin alhaalt ylos pysahtyen siel
taal. Ilmaiset (luvalliset) telttapaikat loytyi helposti hankkimamme camps 6
kirjasen sivuja plaraillen. Wineglass bay ja bay of fires olivat molemmat
makeita mutta kylla tossa on muitakin hienoja rantsuja yms. matkalla.
Huomattiin myos yhtena paivana etta pystytaan meidan farmari Hyndailla
kulkemaan myos 4-veto offroad autoille takoitettuja teita, jokseenkin vaikea
kulkuistahan se on ja auto meinaa hajota palasiksi mutta hitaasti keskella
metsaa pystytaan menemaan. Taman kokemuksen jalkeen katsottiin kuitenkin paremmaksi
pysya paateilla.
Rannikon jalkeen tarvitiin vaihtelua joten paan sisainen GPS
ladattiin vuoristo kartalla, suuntana Kehto vuoret. Mutkateita ylos alas pari
paivaa ajellen ja oltiin vuoren juurella. Reppuniskaan ja sinne hieman papuja
ym. helppoa safkaa, oli aika valloittaa ensimmainen vuori Tasmaniassa. Hienoja
maisemia ja mukavan kelin tarjosi cradlemountain. Yovyttiin pikku majassa johon
voi majoittua polun varrella. Seuraavan paivan vuoren ympari haikkailu ja takas
basecamppiin eli autolle. Suihku ois kiva kuului monen suusta joten koitettiin
sellainen etsia. Sheffieldin pikkukylan visitor centteri tarjosi meilla ilmasen
suihku tilan, ah, loistavuutta! Munat pestyna ja murkinaa mukana matkattiin
lahemmas Devonporttia josta olis parin paivan sisalla tarkoitus napata botzki
takas mainlandille eli myllyburoon.
Campiteltiin siel taal jarvien rannoil ja
paivisin teho-iskuja kaupunkiin hoitamaan bisneksii. Jenkki ja Kanukki olivat
saaneet tyotarjouksen Lahi-Idasta joten heilla riitti sahkoposti tsekkailua
taman tuost. Hyva meiniki jatkui seurueessamme pitkin reissun ja vimonen yo
nukuttiin autoissa parkkipaikalla aivan terminaalin vieressa. Aamulla laiva
alle ja 9 tuntia pitkin merta Suomalais valmisteisella Spirit of Tasmania
1:lla. Katottiin ilmais leffoja laivas joten yheksa timmaa sujahti nopeest.
Jenkki ja Kankki jaivat Melbourneen ja spagetti pojat kans, mut hetkeksi vaan. Corsikan
poika Timi hyppas meidan kyytiin ja aloitettiin matka kohti Great ocean roadia.
Italian pojat tuli parinpaivan takaa ajolla messiin ja toivat perkeleet myos 3
Bellaa mukanaan. Taas oli osasto hieman vaihtunut mutta kaikilla oli sama
maaranpaa, Adelaiden mijoona kaupunki etelaisessa kengurumaassa.
Taitettiin
tama 1000km matka 3 paivassa ja voin sanoa etta ensimmaiset 350km oli ihan
mukava ajaa (great ocean road) mutta loput 7 hunttia oli aika puuduttavaa
suoraa suoran peraan, voi vain toivoo et mutkis heraa...
Nyt siis kotina teltta 65km Adelaiden
keskustasta Pohjoiseen jossa eletaan ainakin aluksi kunnes loytyy toita ja tienataan
taas niita miljardeja pankkitilille. Voi hetki menna. Tama on siis suunnitelma
nyt, huomenna se voi olla toinen...
Se toisen vuoden viisumi pitas mun ja Vn
nyt oikeesti hankkia, meilla menee vanhaksi tama ensimmainen ja laittomasti ei
viitsis maassa olla, vai viitsisko, etsa viitsisitsa?
Plan beena mulla on halpa
lento Vietnamiin josta voin hankkia viisumin netinkautta tanne uudestaan.
Katotaa.
Sellasii tanne taas, mitas siella missa
liet menee? Kesa kohtaa kohta Euroopan pallonpuolen joten tanne se tarkoittaa
talvea. Seuraavaa kertaan taas ystavat ja tutut, Ciao!
EXTRA POSTI:
Viime postauksesta on jo helvatasti aikaa
ja kaikkea on tapahtunnu talla valilla. Jostain syysta en ole saanut postattua
tota ylempaa tekstia yhtaan taman aikaisemmin joten tasta tulee vahan niinku
tupla paivitys.
Adelaidessa koitettiin siis tyonhakua
about 4 paivaa mutta tajuttiin etta meita on 9 ja autoja vain kaksi. Jos joku
siis saa tyon keskustasta, toinen pohjoispuolelta ja yksi onneton viella 36km
kaupungista itaan niin lirissa ollaan. Oishan toikin toki onnistunut mutta
silloin ihanat ystavamme olisi ollut siella taalla pitkin poikin ja vain jotkut
olisi saanut auton kayttoon + Adelaiden duunitilanne haiskahti pahasti
festarilliselta bajamajalta...
Paadyttiin muutaman paivan kaupunki
tsekkailun jalkeen toteuttamaan suunnitelma Beeta. Varasuunnitelma oli noin
500km paassa sijaitseva Swan Hill ja tarkemmin siella oleva caravan park josta
tiedustelu tietojeni mukaan loytyy farmiduuneja reissareille, tyon valittajana
on itse caravan mestan omistaja. Tankkitayteen ja kohti Victorian osavaltiota
parempia duuni sitsueissoneita silmallapitaen.
Reitin varrelle osuu myos
pahamaineinen Milduran kaupunki jossa olin siis elanyt jo 3,5kk viimevuonna.
Monilla meista on siella edelleen tuttuja joten paatettiin kayda heittamassa
morot,teret ja yla viitoiset heille. Swan Hillissa loydettiin oikea mesta ja
kysyttiin tyo tilannetta, se ol kacca. Mietittiin taas tovi etta mits tehtais.
Kaikilla oli hieman eri tilanne rahallisesti, aikataulullisesti seka
viisumitkin oli tietty eri aikaan umpeutumassa. Minun ja Vn viisumit menossa
umpeen 2 viikon sisalla, jotain on tehtava viella tanaan! V otti ja hankki
toisenvuoden viisumin ja itse paadyin katselemaan lentoja Aasiaan jossa
ajattelin hieman mietiskella ja pohdiskella elamaa, jalleen. En varannut
lentoja viella ja pistin myos hieman kyselyita Euroopan puolelle duuneista.
Onni tuli taas ja potkaisi ainakin osaa
meista oikein isolla forcella, nimittain visiitti Mildurassa ja vanhalla
tyonantajalla oli minulle ja Samulle onnekas.
He soittivat ja pyysivat
toimistolle kaantymaan tarjoten meille duunia Viinitehtaalta, ei siis vanhasta
paikasta pullotustehtaalla vaan isolle viininvalmistus tehtaalle. Kysyivat etta
pelkaatteko korkeita paikkoja ja milloin voitte aloittaa, vastaukset; Ei ja
Huomenna!
Aamusta tehtaalle ja turvakoulutus jonka
jalkeen hieman opastusta ja ihmettelya etta mita taalla tehdaan. Talla hetkella
ollaan siis duuni pari ja meidan vastuulla on noin 700 erikokoista tankkia ja
niihin dryice:n lisays (lapataan ohjeitten mukaan lunta tupaan noihin
tankkeihin). Muitakin hommia on ja niista kerron ehkapa myohemmin lisaa kun
saadaan hommasta kunnolla koppi. Kopista puheen ollen, asutaan luxus majassa
taalla, tama tarkoittaa caravan parkkia ja pienta capiinia siella.
Ainakin
hetki sisatiloissa 8 viikon telttamajoituksen jalkeen. Varmaan siirrytaan
telttoihin kohtapuolin ihan vaan halvemman olojen vuoksi ja ei tossa teltassa
nyt niin huono ole asustella jos keittio ja suihku loytyy pihalta siita
vieresta...
Huhhuh, siina siis lisaposti ja
pahoittelen etta en ole mitaan aikaisemmin ehtinyt riimitella mutta Australia
on maailman suurin kehitysmaa.
ps. Paatin nyt siis jaada tutkimaan
kengurumaata viella toiseksi vuodeksi. En tieda missa taalla mutta nyt ainakin
ihanan tutussa ja mukavassa Mildurassa jalleen kerran, tulkaa visiitille jos
ette muuta keksi siella.