Paineltiin siis Filippiineille ja koska tanne saa kolmenviikon oleskeluluvan niin suunnitelmiin kuului ainoastaan Visayasin alue, tarkemmin Cebu/Siquijor/Negros.
Lento Clarkiin josta samana iltana lento Cebu cityyn. Yksi yo Cebussa ja oikeastaan missaan siella ei pyoritty. Iso kaupunki kyseessa ja ei kiinnostusta tutkia tallakertaa.
Seuraavana paivana heti lautta kohti Siquijorin "voodoo,mustamagia" saarta.
Sen verran Cubussa ollessa kuultiin uutisia etta vieressa oli sattunut 6.9 riksuttimen vahvuinen maanjaristys. Meren alla tapahtunut, Negrosin seka Cebun saarten valissa, tsunami uhka oli lieva. Itse emme siis tata kokeneet mutta uhreja oli kuulemma about 70 ja jalkijaristyksia paljon.
Ohi ment se huvi ja oltiin siis jo etelammassa kirotulla saarella.
Siquijorilla oltiin illalla ja jaettiin kyyti Ranskalais pariskunnan kanssa 25km paaahan pohjoispuolelle saarta. Kaikki paikat olivat taynna mutta hetken kuluttua saatiin yhden paikan respa hereille ja 1 mokki meille loytyi, nukuttiin Villen kanssa patjoilla lattialla.
Aamulla tilanne olikin jo toinen ja saatiin oma mokki puoleenhintaan koska oli keskenerainen viella, ei vessaa tahi suihkua. Ei haitannut koska pihalla oli suiku ja vessa loytyi 20metrin paasta. Mopoiltiin hieman koska oli hyva keli ja nehan sitten olikin harvassa alkuaikoina taalla.
Kuulemma kelit sekasin taallakin ja sataa normaalia enemman, Euroopassa kuuleman mukaan myos normaalia kylmempi/lumisempi talvi, tieda tuosta sitte...
Sekoiltiin Siquijorilla ensimmainen viikko ja hauskaa oli. Tsekkilais jamppa oli menossa mukana ja Saksalais pappakin silloin talloin toiminnassa messissa. Jotain taikaa talla saarella oli koska kun lahdimme pois niin koko kolmikolla oli paat kipeina pahasti.
Todettiin etta VooDoo ei ole leikin asia eika myoskaan paikallinen rommi.
Tsekki lahti siis meidan kanssa samoille suuntimille ja kikkailtiin itsemme Negrosin saaren etelampaan osaan, Sipalanille. Muutama paiva taitettiin matkaa ja yovyttiin random kylassa koska bussista rajahti rengas illalla.
Sipalan on oikein mukava paikka mutta hinnat korkeat. Ei niinkaan majoitus mutta ruuat maksoi 2-3krt enemman kuin yleensa. Saksalaisia oli niin perkuleesti mutta kylla niihin tottuu. Snorklailua, lukemista ja ihmettelya siel taal. Tuttu Ranskalais pariskuntakin tavattiin taas.
Nelisen yota ihmeteltiin taalla ja paatettiinkin lahtea takaisin pain kohti Apo-saarta.
Olimme lisaantyneet Sipalanilla ollessamme ja nyt meita olikin jo viisi ukkoa matkassa. Yksi uusi kotimainen paa lisaa myos. Ja kiitos viella rahan lainasta Timolle! Me pojat juostiin ulos rahoista ja lahin automaatti olisi ollut 2 tunnin bussimatkan paassa. Ei hataa Timppa vippas ja matkaan ei tullut mutkaa.
Ennen Apolle menoa vietettiin viikonloppu Dumaguetessa, kaupunki rannikolla josta helppo napata lautta sinne tanne. Sunnuntaina olikin jo suuntana Apo. Nyt oli mukana taas lisaa porukkaa, 1 pariskunta. Tamahan oli vain hyva homma koska Apolle mentaessa pikku veneella on hinta aina vakio, ja jos remmissa on paljon porukkaa menee hinta jakoon.
Apon saari on aika pieni ja populaatio on tollaset 700 asukasta. Ja taytyy sanoa etta nyt osu ja uppos, saari on todella mukavan letkea paikka. Hienot maisemat, turkoosi vesi ja paikalliset mukavia. Hinnoilla ei saarta ole pilattu ja halvin majoitus Filippiineilla oltaessa lyotyi taalta.
Toki majapaikka oli rakennettu puuhun, vahan samanlainen mika mulla joskus oli pienena kotopuolessa rakennettuna siihen naapurin tontille.
Sahkoa saarella oli klo 18-20.30 joten silloin sai ladattua vaikka puhelimen jos tarvis, tai laulaa luikauttaa karaokessa jotain. Sitten puol ysin aikaan ykskaks taydellinen pimeys pamahti saarelle.
Aamulla kun ei sahkoa ollut niin ei hataa, heratyskellona toimi tottakai kaikki naapureiden 16 kukkoa,kili ja vesikauhuinen koirakin ulisi jossain majamme alla. Klo 5 ylos ja aamupesulle paikallisten sekaan kaivolle. Kylla, suihkuna toimi kaivo ja ampari keskella kujaa, hyva heratys sekin kun vetta kisko niskaan.
Paivat meni mukavasti riippumatossa lukien ja rannalla oleskellen. Snorklaus paikkana Apo on yksi parhaimmista Filppareilla ja joka paiva kuului sekin puuhasteluihin. Merikilpikonnien seassa oli kiva polskia ja ihmetella etta mita ne siina touhuaa. Ihan koskettamis etaisyydelle paasi ja kilpparit senkus tuijotti valilla. Kaloja ja kaarmeksia oli myos melkolailla ja onhan ne korallit hienoja kun on kirkas vesi ja aurinko valona. Kelit olikin pirun hyvat ja palamia oli helppo ottaa rannalla. Apolla oli helppo siis levata ja rauhoittua hieman.
Heihei Apolle ja takasin Dumagueteen yhdeksi yoksi.
 |
Olin kuullut juttuja Angelesista ja totta joka sana, kauhea paikka. Riippuen tietysti mista tykkaa mutta silloin se tarkoittaa viinaa ja bordelleja. Illalla saapuessamme bongasimme noin 120 baaria ja miltei jokaisen edessa keikisteli iloisia tyttoja. Taksi kuski ehdotti etta ottakaa suihku ja parranajo jonka jalkeen baariin ja tytot mukaan.
Ei kiinnostanut ja oltiin hostellissa koko ilta. En ole Pattijoella kaynyt mutta jos meiniki siella sama kun taalla niin ei tarvitse menna. Toisin sanoen pelkka seksiturismin keskus koko paikka.
Aamupaivasta kohti kenttaa ja lento Kota Kinabaluun Malesiaan, tuttu paikka. Siella yksi yo ja lento Penangiin Malesiaan, tuttu paikka. Sielta Lauttailemalla Langawille missa naemme taas koko porukka toisemme 5 viikon seikkailujen jalkeen.
Viikon verran viella aikaa Malesiassa valmistautua Australian valloitukseen ja kohtaamaan se tosiasia etta hinnat on melkein Suomen tasoa. Toita olisi tarkoitus loytaa seka rahanpaskaakin pitaisi taas alkaa tienaamaan.
Laitan ehka viella jotain postia ennen Ozia mutta enpas lupaa varmana mitaan. Terveiset taalta menoista!
Ps. Postauksessa kesti hetki koska interwebit olivat hieman hiekan ja korallien alla Filppareilla.
